Kun ulkona porottaa aurinko ja helle niin koneella istuminen ei oikein nappaa. Jotenkin myös tuo vuosittainen jazz-viikko tekee sen että sitä juoksentelee ympäriinsä päivät, illat ja yöt ja hyvä kun käy kotona vaatteet vaihtamassa.
Joka vuosi itseäni harmittaa myös suunnattomasti kun jazz-asut eivät koskaan pääse kameraam asti ja siten eivät koskaan tule ikuistetuksi blogiin. Ja jazzeilla kun tulee aina laitettua kivoja asuja, on se vaan kumma.
Jazz-viikko oli tänä vuonna viimeinen viikko ennen kesälomaani ja siltä se tuntuikin. Hauskaa kyllä oli vaikka samalla painettiin töitä. Sain ihanan siskoseni tänne Poriin koko viikoksi ja muita ihania jazz-vieraita.
Jazz-viikolta tallentui kuvia vain ja ainoastaan kännyyn joten sorry fot the quality...
Jazzien avajaisviikonloppuna saatiin siskokin mukaan. Nuoruuden must paikassa Bar Kinossakin tyli pyörähdettyä, ihan nostalgian vuoksi. En tiedä mistä sitten johtui mutta tuli ihan sellainen olo että siellä oli kaikki samat ihmiset jotka siellä pyörivät kun itse olin 19v. =P
Maanantaina sain jazz-vieraan Tampereelta kun ihana Kaisa saapui.
Käytiin testaamassa Porin ainoa thai-ravintola ja ruoka oli oikein positiivinen yllätys. Se ei nyt ole mikään yllätys että meikä valitsi ruuaksi katkarapuja.
Perjantaina suunnattiin areenalle konserttiin. Tämän vuoden jazzeille osui mitä mainioimmat ilmat ja perjantain sää oli kaikkein paras. Aurinko paistoi ja onneksi areenalla kävi hienoinen tuulenvire jottei ihan paahtunut.
Eniten odotin Hurtsiä mikä olikin aivan ihana. Olen keikan jälkeen luukuttanut kotona melkoisesti Somebody to die for-biisiä. Ristin myös Theon yhdeksi maailman kuumimmistä miehistä.
Toiseksi viimeinen esiintyjä oli Pet Shop Boys joka ylitti kaikki omat odotukseni. Koskaan en varmaan ole niin kovasti jammaillut piknik-alueella. Show oli mahtava ja yleisöllä hauskaa. Vähän jäi harmittamaan New York City Boyn puuttuminen settilistalta mutta muuten aivan mahtava päivä.
Harmiksi ja onneksi Jazzit ovat vain kerran vuodessa ja nyt niitä saa taas odottaa vuoden.
