Päivä invalidina

Viime perjantaina piti sitten osallistua Matka 2011 messuille Helsingin messukeskuksessa. Jos ei olisi ollut pakko niin olisin tän varpaan vuoksi jättäny väliin mut pitää suorittaa yks opintopiste osallistumalla ja kirjottamalla raportti.

Raportin aihe kuitenkin vaihtui sillä hiffasin pyytää itelleni pyörätuolin messukeskukseen. Päätin siis kirjoittaa miten matkamessut onnistuvat pyörtuolista katsoen. Sisko onneksi osallistui myös joten minulla oli joku joka tuuppi tuolia koko päivän, muuten olisi hartiat olleet melkoisen kipiät.



Ja kyllä täytyy sanoa että päivä avasi silmiä aikas paljon. Ei sitä oikein itse tajua kuinka hankalaa monet asiat ovat pyörätuolissa. Tottakai olin kokematon tuolin kanssa joten siihen tottuneet selviävät paaljon minua paremmin.

Eniten huomasi sen etteivät ihmiset aina oikein tienneet miten suhtautua minuun. Etenkin ulkomaalaiset näytteilleasettajat, yksikään ei tullut antamaan esitettä eikä mitään muutakaan. Ja perjantaina kun ovet aukesivat muulle yleisölle ja väkeä oli todella paljon oli aivan uskomatonta kuinka vähän ihmiset antoivat tietä tai väistivät. Ja minulla kun oli tuo kipeä jalka oikein vaaravyöhykkeellä niin ihan kolme herraa törmäs varpaaseen. Nice.



Positiivista oli huomata että apua kuitenkin sai. Esimerkiksi Blue 1: sen osastolla oli pieni kynnys jonka yli oli hiukan hankala mennä. Huutelin siitä sitten siskolle että vastaa nyt säkin mun puolesta, mä odotan täällä. No siinä sitten Blue 1: sen messutyttö tuli heti avystamaan ja nostamaan pyöriä jotta pääsin osastolle, sitoi vielä kassinkin pyörätuoliin ja laittoi sylissäni olleet esitteet vielä kassiin. Tästä avusta tuli oikein lämmin olo. Samoin kun liikuin pari päivää keppien kanssa niin aina oli joku joka avasi oven jotta pääsin hyvin liikkumaan.



Täytyypi loppuun todeta että tämä varpaan murtuminen, vaikka pieni asia onkin, on avartanut kyllä hieman elämänkatsomustani. Täysi kunnioitus invalideja ja kepeillä, pyörätuoleilla, rollaattoreilla kulkeville. Ja tästä lähin annan AINA tietä hitaasti kulkeville mummoille tietä! Enkä sujahda heti ohitse ennen kuin ovat päässeet kunnolla tien yli, on muuten perkuleen ärsyttävää jos niin tehdään.