PAhoittelut hiljaiselosta mutta hukun töihin. Omien töiden lisäksi kiireisenä on pitänyt opparin viimeistely sekä viime viikkoinen saksankoe johon kertasin kolmen vuoden asiat kahdessa päivässä...
Ens viikolla helpottaa kun käyn loppuviikosta viemässä opparin kansitukseen ja se olis sitten pikkuhiljaa siinä. En osaa vielä silti ajatella sitä tunnetta jolloin oppari on omista käsistä pois...jos on seitsemän kuukautta väkertänyt jotakin välillä veren maku suussa niin se on aikas euforinen tila kun se kaikki loppuu...
Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti