Paksut tuubihuivit!
Iltatee!!
Kynttilät.
JA tänään keksin uuden jutun syksyssä jota olen pienestä asti rakastanut. Nimittäin kastanjat!!
En tiedä mikä näissä piikkipalloissa ja niiden sisältä paljastuvissa sileissä pähkinöissä kiehtoo mutta niitä on vain aina pakko hipelöidä.
Kyseiset yksilöt löysin tänään iltalenkkini varrelta, itseasiassa vanhan opinahjoni nurkilta. Kastanjat toivat nyt mieleeni niin elävästi itseni ykkösluokkalaisena Björneborg svenska samskolanin pihalla (kyllä minä kävin ekan luokan ruotsalaista nimimerkillä nykyinen ruotsin taso pyöreä nolla...). AIvan koulumme nurkalla kasvoi iiiso kastanjapuu (siis se sama jonka alta noukin tänään nämä kaverukset). Sieltä sitten uskaliaimmat pojat juoksivat hakemaan kastanjoita tytöille aina kun opettajan silmä vältti. Muistaisin että hurja siskonikin taisi kerran tai kaksi juosta portista ulos näitä hakemaan...
Ehkä tämä kesänkaipuu pikkuhiljaa hellittää...
P.S. Neljä alinta kuvaa otettu nyt uudella kameralla manuaalilla ja aika hyvin vaikka itse sanon..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti