maanantai 26. toukokuuta 2014

Gramd Canyon and last day

No hiin! Eipäs olekaan reissusta kulunut kuukautta mutta ei anneta sen häiritä, viimosia reissukuvia kehiin.

Toiseksi viimosena etappina reissulla oli Grand Canyon joka löytyy meitsin bucket-listiltä. Oltiin buukattu hotelli itse kansallispuiston sisältä. Vegasista lähdettiin sitten ajamaan ja matkalla ohitettiin Hoover Dam joka niin piti olla vasta takaisintulomatkan varrella. Ei ehditty kunnolla poikkeamaan padolla koska haluttiin ehdottomasti päästä Canyonille ehtiäksemme auringonlaskuun.








Hyvin ehdittiin! Puistoon sisälle maksaa n. 25 dollaria per autollinen, vaikka olisi hotelli puistossa sisällä. Ajettiin suoraan näköalapaikalle. Kierreltiin hetken ottamassa kuvia kunnes iskettiin itsemme ihanan kanadalaid-ranskalaisen pariskunnan vierelle kielekkeelle ja otettiin eväät esiin. Ihastelimme auringonlaskua rupatellen pariskunnan kanssa. Amerikassa yksi kivoimmista asioista on juuri paikallisten välittömyys, kuka tahansa voi tulla juttelemaan tai kommentoimaan sun asua, laukkua yms. Itse olen aina yrittänyt Suomessakin olla melko puhelias, vaikka naapurin kanssa hississäkin. Sää on aina turvallinen puheenaihe. Mutta kuitenkin tämän pariskunnan kanssa oli jotenkin vielä kivempi jutella koska samaistuttiin heihin (asuivat muistaakseni Vancouverissa ja hämmästeltiin muiden kansallisuuksien selviytymistä lumesta) ja se ei ole ihan sellaista oh my god-meininkiä kun usein jenkkien kanssa. All in all, olisi hauskaa jos suomalaisetkin uskaltautuisivat huikkaamaan "ihana laukku" tai muuta hauskaa välillä ihan tuntemattomille.







Kovin kauaa auringon laskemisen jälkeen ei tarjennut ihmetellä maisemia koska puistossa tulee todella kylmä. Lämpötila laskee helposti nollaan tai alle vaikka päivällä olisi 30 astettakin.




Auringonlaskun jälkeen rantauduttiin sitten hotellille. Meidän hotellissa oli yksi respa jonka yhteydessä oli kahvila/ruokala ja huoneet sijaitsevat ns. rivitaloissa ripotellen. Oltiin aivan rättiväsyneitä ja supernälkäisiä joten haettiin vielä puiston ainoasta aukiolevasta ravintolasta vähän purtavaa.

Aamulla oli vakaa aikomus nousta auringonnousua varten mutta väsyneet matkalaiset vain käänsivät kylkeä. Sen verran oltiin kaverin kanssa sovittu että mennään aamulla pienelle vaelluslenkille joten ei nukuttu ihan mahdottoman pitkään ja suunnattiin bussilla hyvälle paikalle. Saatiin hotellin respasta hyvät ohjeet reiteille ja lähdettiin kapuamaan alas.




Polut tuolla ovat melko kapeita paikoin ja polun vierestä alkaa täysi pudotus alas. Joten korkeanpaikankammoiselle ei ehkä niin ihanteellinen paikka. Matkalla nähtiin oravia ja kaukaisuudessa muuleja joilla voi myös ratsastaa alas. Hullujen hommaa sanon minä, sillä ihan jalkaisinkin välillä hirvitti sen pudotus, niin jonkun muulin selässä olisin varmaan kuollut jännityksestä. Laskeuduttiin alas Ooh Aah pointille, josta haluttiin vielä alemmas hiukan. Ja sitten kiipeäminen vielä ylös. Siinä puuskuttaessa ylsöpäin niin huomasin kiusakseni että astmapiippuni olin taas kerran jättänyt hotelliin ja sai koko matkan jännittää miten käy. Onneksi kaikki hyvin, olen silti huomannut että oireilen melkeinpä vain ja ainoastaa Suomessa.



Aamu alkoi siis reippaasti ja iloisesti, toivotellen jokaiselle vastaantulijalle hyvät huomenet.

Hotellille päästyämme nopeat suihkut ja matkaan jälleen. Edessä oli ihanat 8 tuntia ajoa, itse sain kylläkin kölliä mukavasti takapenkillä kun kamu ja sisko ajoivat puoliksi. Matkakin sujui nopiaan kun olin juuri päässyt parhaimpiin kohtiin Hunger Games kirjassa.

Viimeinen hotelli sijaitsi Redondo Beachillä, enemmänkin veneily kuin auringonotto beach. Huone oli meillä superkiva ja kaikki nukahdettiin melko pian siskonpetissä. Onneksemme sisko oli varannut (vahingossa) huoneluokan johon kuului aamupala joten suurella nälällä mentiin aamulla syömään reissun ainoata hotelliaamupalaa. Aamupalan jälkeen suunnattiin poolille, vaikka tuuli melkoisesti niin hulluina suomalaisina oltiin päätetty että tänään perkule mennään poolille, niin pakkohan se oli. Ei oltu silti ainoat ja onneksi pool oli lämmitetty ja samoin kuumassa hot tubissa oli kiva kölliä.








Ennen kentälle menoa viimeiset shoppailut ja jälleen 22 tunnin matkustus edessä. Paluumatka meni onneksi todella sujuvasti, nukuttiin molemmat melkein koko lennon ajan ja vaihto meni sutjakasti kun tehtiin äidin kanssa treffit Köpikseen ja käytiin lounaalla Fields-kauppakeskuksessa.

Reissu oli ihana, niin paljon tuli nähtyä ja tehtyä. Ihanaa oli silti olla kotona taas. Kova matkakuume polttelee silti taas, millään ei malttaisi...

torstai 8. toukokuuta 2014

Foodies

Heipsis!

Miten olenkaan välillä niin saamaton että kuvailen koko ajan ruokakuvia täällä kotona kaikista kokkailuista mutten sitten saa aikaiseksi tehdä niistä juttua blogiin, vaikka kerrankin reseptin kera...On se vaikeaa.

Noh, ajattelin nyt kerätä kerralla kaikki viime aikojen ruokakuvat yhteen syssyyn ja luvata vakaasti että ensi kerralla kun teen jotain herkkuruokaa, niin otan siitä kuvat JA laitan reseptiä myös tänne.


Ollaan nyt pariin otteeseen heräilty rauhassa myöhään (myöhään herääminen ei ole mun juttuni) ja tehty herkkuaamupalaa. Voisin syödä croisantteja vaikka joka päivä jos vaan niitä toimertuisi tekemään/hakemaan kaupasta. Lidlin pientä paistoa vaille valmiit croisantit on muuten parhaita.


Vaikka olen suuren pastan ystävä, niin olen nyt viime aikoina yrittänyt vähentää pastan puputtamista. Ennen me saatettiin syödä pastaa montakin kertaa viikossa, nyt ehkä kerran. Pasta Carbonara on yksi uusista lemmpareistani, tällä kertaa tehtiin se kanttarelleista ja palvikyljestä.


Jos pitäisi syödä jotakin samaa ruokaa joka päivä elämän loppuun asti niin valitsisin paellan. Tehtiin paellaa joku reilu vuosi sitten ekan kerran ja nyt rakastetaan sitä palavasti koko perheen voimin (siskoa ei vielä ole käännytetty, but just you wait!). Pääsiäisenä meillä on aina toisena päivänä lohta ja toisena päivänä on nyt kaksi vuotta peräkkäin ollut paellaa, joten uusi perinne on näköjään aloitettu.

Paellan ohje pitää ehdottomasti saada tänne, mutta vakaa aikomus olisi ottaa myös koko kokkailuprosessista kuvia. Yleensä heitetään sekaan chorizoa, grillattua kanaa ja/tai katkarapuja.


Paella-päivänä tein jälkkäriksi uutta lemppariani pannacottaa. Ohjeen olen löytänyt Neljän tähden illallinen kirjasta ja soveltanut sitä itselleni sopivaksi. 

Vaniljapannacotta kahdelle:

2 liivatelehteä
2 1/2 dl kuohukermaa
1/2dl sokeria (laitan hieman vajaat puoli desiä)
1tl vaniljasokeria

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja vaniljasokeri. Kiehauta. Purista liivatteista vesi ja liuota ne kerma-sokeriseokseen. Sekoita tasaiseksi. Jaa pannacotta-liemi kulhoihin tai laseihin. Nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi (meillä hyytyy noin 1,5h-2h). 

Mantelit: paahda kuivalla, kuumalla pannulla mantelilastuja kunnes ne saavat pienen värin pintaan. Heiluttele lastuja jotta ne paahtuvat tasaisesti. Päälle sopii myös marjat, passionhedelmä(kokeilen seuraavaksi), mutta mein perheen suosikki ovat nuo paahdetut mantelilastut.

Helppoa ja niin herkkua!


Kaupoista saa taas edullisesti espanjalaisia mansikoita jotka käyvät hyvin odotellessa ihania suomalaisia. Tein taas uudella ohjeella mustikkamuffinsseja, mutta jotenkin vain onnistun tekemään niistä aina tuollaisia minikokoisia...noh, saa ottaa aamupalaksi vaikka sitten kaksi hyvällä omallatunnolla.