Hain hänet semmoisen hemmon luota joka väsää kokoon ihan itse pyöriä ja laittaa ne ihan priimakuntoon. Iskin heti silmäni tähän yksilöön, aluksi siinä oli kuitenkin kirkkaan punainen satula, ajattelin kuitenkin et musta sopii paremmin...
Harrilla jolta pyörän ostin on pihallaan enemmän pyöriä kun kirkonpuistossa jazzien aikaan. Joten valinnanvaraa kyllä oli. Mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä...
Ja hyvin rullaa! We were made for each other. Hankin tänään siihen melkeen mun ranteenpaksusen vaijerilukon, tätä ei pöllitä perkule!
Mitäs tykkäätte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti