Jazzin

Kun ulkona porottaa aurinko ja helle niin koneella istuminen ei oikein nappaa. Jotenkin myös tuo vuosittainen jazz-viikko tekee sen että sitä juoksentelee ympäriinsä päivät, illat ja yöt ja hyvä kun käy kotona vaatteet vaihtamassa.

Joka vuosi itseäni harmittaa myös suunnattomasti kun jazz-asut eivät koskaan pääse kameraam asti ja siten eivät koskaan tule ikuistetuksi blogiin. Ja jazzeilla kun tulee aina laitettua kivoja asuja, on se vaan kumma.

Jazz-viikko oli tänä vuonna viimeinen viikko ennen kesälomaani ja siltä se tuntuikin. Hauskaa kyllä oli vaikka samalla painettiin töitä. Sain ihanan siskoseni tänne Poriin koko viikoksi ja muita ihania jazz-vieraita.

Jazz-viikolta tallentui kuvia vain ja ainoastaan kännyyn joten sorry fot the quality...

Jazzien avajaisviikonloppuna saatiin siskokin mukaan. Nuoruuden must paikassa Bar Kinossakin tyli pyörähdettyä, ihan nostalgian vuoksi. En tiedä mistä sitten johtui mutta tuli ihan sellainen olo että siellä oli kaikki samat ihmiset jotka siellä pyörivät kun itse olin 19v. =P

Maanantaina sain jazz-vieraan Tampereelta kun ihana Kaisa saapui.

Käytiin testaamassa Porin ainoa thai-ravintola ja ruoka oli oikein positiivinen yllätys. Se ei nyt ole mikään yllätys että meikä valitsi ruuaksi katkarapuja.

Perjantaina suunnattiin areenalle konserttiin. Tämän vuoden jazzeille osui mitä mainioimmat ilmat ja perjantain sää oli kaikkein paras. Aurinko paistoi ja onneksi areenalla kävi hienoinen tuulenvire jottei ihan paahtunut.

Eniten odotin Hurtsiä mikä olikin aivan ihana. Olen keikan jälkeen luukuttanut kotona melkoisesti Somebody to die for-biisiä. Ristin myös Theon yhdeksi maailman kuumimmistä miehistä.

Toiseksi viimeinen esiintyjä oli Pet Shop Boys joka ylitti kaikki omat odotukseni. Koskaan en varmaan ole niin kovasti jammaillut piknik-alueella. Show oli mahtava ja yleisöllä hauskaa. Vähän jäi harmittamaan New York City Boyn puuttuminen settilistalta mutta muuten aivan mahtava päivä. 

Harmiksi ja onneksi Jazzit ovat vain kerran vuodessa ja nyt niitä saa taas odottaa vuoden.

Kesätukka

Joissakin asioissa taidan olla melkoisen saamaton ja yksi sellaisista on eri asioiden varaaminen. Oli se sitten hammaslääkäri, lääkäri, kampaaja, hieronta niin en saa itseäni millään soittamaan yhtä puhelua. Tällä kertaa olen kärvistellyt vanhan läpikuivan hiuskuontaloni kanssa jo vaikka kuinka kauan ja pitkittänyt kampaajalle menoa. Vihdoin ja viimein kaivoin puhelimen kauniiseen käteeni ja rimpautin kampaajalle. Aikaa tähän meni max. 5 minuuttia. Eipäs ollut vaikeaa.

En oikein välitä kampaajalla käymisestä kun järjestän siitä aina kauhean stressin itselleni. Etsiskelen vieläkin sitä täydellistä pituutta, väriä ja tyyliä itselleni ja aina yritän kokeilla jotain uutta. Mutta kun sen uuden miettimiseen ja löytämiseen ja ennen kaikkea kaiken pähkäilemiseen saan kulutettua aivan liian paljon aikaa ja energiaa.

Tällä kertaa kävin aivan ensimmäistä kertaa uudessa kampaamossa Hair Hunterissa kävelykadulla. Yhdessä suunniteltiin väriä ja mallia ja tykästyin kampaajani ehdotuksiin myös. Hair Huntersissa on pesupaikoilla hierovat tuolit, mutta miten sitä ei ihminen koskaan istu siinä pesupaikalla mukavasti. Aina on niska aivan jumissa kun sitä jännittää pesun aikana.

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen, työkaverin sanoin olen löytänyt oman värini, aivan kuin aina olisin ollut brunetti.

Tallinn

Käväistiin mein kesälomalla pienellä minilomalla Tallinnassa perheen kanssa. Mieluummin olisin itse ollut taas ainakin yhden yön, mutta olosuhteiden johdosta tehtiin vain lyhyt stoppi maihin. Mummulaani tilatussa Seurassa oli sattumalta matkailujuttu Tallinnasta ja vinkeistä nappasimme ehdotuksen aamupalapaikaksi.

En oikein koskaan syö laivalla aamupalaa vaikka se taitaa kuulua enemmistön must do-juttuihin. Meiltä saa töistä kuitenkin parempaa ja en ole aamuisin muutenkaan mikään suursyömäri. Kunhan jotain makeaa saan eteeni teekupposen kera niin olen tyytyväinen.

Kahvila-ravintola Nop osoitteessa Köleri 1 yllätti koko porukan erittäin positiivisesti ja oli reissun kohokohta. Paikassa on pöytiintarjoilu ja aamupala valitaan listalta (ellei kakkuhyllyn antimet jo houkuta). Hinnat olivat mielestäni ok, eivät ihan hurjan halpoja mutta laatuun nähden erittäin kohdallaan. Palvelu oli myös erinomaista kuten melkein kaikkialla tällä reissulla, joskus on tottunut hieman tympeään asiakaspalveluun mutta nyt saimme niin monta hymyä osaksemme.

Suurena aamumakeanhimoisena valitsin itselleni tietysti lättyjä. Mukana mansikoita ja butterscotch kastiketta. Maistui!

Matin annos oli huikean hyvä, tätä olenkin tehnyt jo useampaan otteeseen kotona. Uppomunia, virolaista limppua avokadolla ja kylmäsavulohella sekä salaattia.

Äidille eggs and bacon, munakokkeli oli niin herkullista.

Paikkana Nop oli myös ihana, vanhaan taloon tehty moderni mutta erittäin viihtyisä kahvila. Suosittelen myös lounaalle tätä, hinnat olivat erittäin kohdillaan ja lista kuulosti herkulliselta. Siljalla matkustaville kahvila on aivan kivernheiton päässä. D-terminaalin kulmalta vain suoraan ohi viinakauppojen ja jo näkyy katu Narva Maanteen jälkeen. (itse silti haahuilimme hieman väärin kun emme malttaneet kulkea aivan sataman perimmäistä katua).

Aamupalan jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja. Tällä kertaa emme käyneet ollenkaan vanhassa kaupungissa ajanpuutteen ja sateen vuoksi. Lounasta haimme Rimi-marketista, ensi kerralla mein perhe ostaa leipäosaston varmaan tyhjäksi, niin hyvää kotiituomisiksi tuotu must leip oli. Ruoka- ja juomakauppaostosten lisäksi mukaan ei tarttunut muuta kuin yhdet korvikset River Islandistä.

Laivalla aika kului hyvin hakaten tikkiä. Olin aika haka näin ensikertalaiseksi.