Kesätukka

Joissakin asioissa taidan olla melkoisen saamaton ja yksi sellaisista on eri asioiden varaaminen. Oli se sitten hammaslääkäri, lääkäri, kampaaja, hieronta niin en saa itseäni millään soittamaan yhtä puhelua. Tällä kertaa olen kärvistellyt vanhan läpikuivan hiuskuontaloni kanssa jo vaikka kuinka kauan ja pitkittänyt kampaajalle menoa. Vihdoin ja viimein kaivoin puhelimen kauniiseen käteeni ja rimpautin kampaajalle. Aikaa tähän meni max. 5 minuuttia. Eipäs ollut vaikeaa.

En oikein välitä kampaajalla käymisestä kun järjestän siitä aina kauhean stressin itselleni. Etsiskelen vieläkin sitä täydellistä pituutta, väriä ja tyyliä itselleni ja aina yritän kokeilla jotain uutta. Mutta kun sen uuden miettimiseen ja löytämiseen ja ennen kaikkea kaiken pähkäilemiseen saan kulutettua aivan liian paljon aikaa ja energiaa.

Tällä kertaa kävin aivan ensimmäistä kertaa uudessa kampaamossa Hair Hunterissa kävelykadulla. Yhdessä suunniteltiin väriä ja mallia ja tykästyin kampaajani ehdotuksiin myös. Hair Huntersissa on pesupaikoilla hierovat tuolit, mutta miten sitä ei ihminen koskaan istu siinä pesupaikalla mukavasti. Aina on niska aivan jumissa kun sitä jännittää pesun aikana.

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen, työkaverin sanoin olen löytänyt oman värini, aivan kuin aina olisin ollut brunetti.

Tallinn

Käväistiin mein kesälomalla pienellä minilomalla Tallinnassa perheen kanssa. Mieluummin olisin itse ollut taas ainakin yhden yön, mutta olosuhteiden johdosta tehtiin vain lyhyt stoppi maihin. Mummulaani tilatussa Seurassa oli sattumalta matkailujuttu Tallinnasta ja vinkeistä nappasimme ehdotuksen aamupalapaikaksi.

En oikein koskaan syö laivalla aamupalaa vaikka se taitaa kuulua enemmistön must do-juttuihin. Meiltä saa töistä kuitenkin parempaa ja en ole aamuisin muutenkaan mikään suursyömäri. Kunhan jotain makeaa saan eteeni teekupposen kera niin olen tyytyväinen.

Kahvila-ravintola Nop osoitteessa Köleri 1 yllätti koko porukan erittäin positiivisesti ja oli reissun kohokohta. Paikassa on pöytiintarjoilu ja aamupala valitaan listalta (ellei kakkuhyllyn antimet jo houkuta). Hinnat olivat mielestäni ok, eivät ihan hurjan halpoja mutta laatuun nähden erittäin kohdallaan. Palvelu oli myös erinomaista kuten melkein kaikkialla tällä reissulla, joskus on tottunut hieman tympeään asiakaspalveluun mutta nyt saimme niin monta hymyä osaksemme.

Suurena aamumakeanhimoisena valitsin itselleni tietysti lättyjä. Mukana mansikoita ja butterscotch kastiketta. Maistui!

Matin annos oli huikean hyvä, tätä olenkin tehnyt jo useampaan otteeseen kotona. Uppomunia, virolaista limppua avokadolla ja kylmäsavulohella sekä salaattia.

Äidille eggs and bacon, munakokkeli oli niin herkullista.

Paikkana Nop oli myös ihana, vanhaan taloon tehty moderni mutta erittäin viihtyisä kahvila. Suosittelen myös lounaalle tätä, hinnat olivat erittäin kohdillaan ja lista kuulosti herkulliselta. Siljalla matkustaville kahvila on aivan kivernheiton päässä. D-terminaalin kulmalta vain suoraan ohi viinakauppojen ja jo näkyy katu Narva Maanteen jälkeen. (itse silti haahuilimme hieman väärin kun emme malttaneet kulkea aivan sataman perimmäistä katua).

Aamupalan jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja. Tällä kertaa emme käyneet ollenkaan vanhassa kaupungissa ajanpuutteen ja sateen vuoksi. Lounasta haimme Rimi-marketista, ensi kerralla mein perhe ostaa leipäosaston varmaan tyhjäksi, niin hyvää kotiituomisiksi tuotu must leip oli. Ruoka- ja juomakauppaostosten lisäksi mukaan ei tarttunut muuta kuin yhdet korvikset River Islandistä.

Laivalla aika kului hyvin hakaten tikkiä. Olin aika haka näin ensikertalaiseksi.

Vähän vihertävää

Siskoni kanssa on mahtavaa ottaa kuvia. Sisko huutelee koko ajan ohjeita jos paita on rypyssä ja hiukset huonosti. Matti ottaa myös ihania kuvia, mutta ehkä miehenä siltä menee tällaiset turhamaiset yksityiskohdat vähän ohi ja sit kuvia muokkaillessani jaksan mussuttaa...

Mummun pihalla oli ihanan vihreää ja sopiva tausta löytyi hieman synkälle asulle. En osaa pilvisenä päivänä pukeutua värikkäästi, aurinkoisena päivänä kaivan yleensä värikkäimmän asun mitä löydän.

Sisko ei kumminkaan huomannut tuota hameeseeni parkkeerannutta kärpästä...=P

Meneillään on vielä hieman hakuvaihe maximekkojen ja -hameiden kanssa. En jotenkaan osaa pukea maxihameita kuin t-paitojen kaveriksi. Instagram onneksi auttaa, monet illat on mennyt selailemalla lukemattomat kuvat läpi eri asuvaihtoehdoista.

Asu: Ballerinat: H&M, Maxihame: Seppälä, Paita: H&M, Huivi: Pieces. Hiuspanta: Kirppis

Korut: Gina Tricot, Lindex, Kirppis

Ihana sisko!

My very first baby shower

Omaan kaveripiiriini ei vielä ole siunaantunut pienokaisia joten tänä vuonna tuli koettua elämäni ensimmäiset vauvakutsut. Ystäväni Anna saa pienen käärön kesällä ja me kamut päätimme sitä juhlistaa. Hieman erilaiset vauvakutstu olivat tiedossa sillä vauvahömpötys oli melko minimissä kun Anna on koko muu poppoo on vielä toistaiseksi lapseton.

Ruokia ja ihania koristeita tuli kuvailtua enimmäkseen, oma asu jäi tietty kuvailematta, as usual. Päällä oli lempimekkoni jonka harmikseni jouduin toteamaan ei-enää-niin-täydelliseksi pienoisen laihtumisen vuoksi...Ei enää istukaan kuin hansikas, möh.

Värimaailma taitaa paljastaa tulevan sukupuolen...

Itse vastasin juhlienn makeista ja leivoin jo Porissa omenapiirakkaa ja suklaa-brownie-kakkua.

Onnekseni molemmat kakut onnistuivat juhliin mainiosti, seuraavalla viikolla omenapiirakan uudelleenyritys lässähti totaalisesti.

Ennen makeita syöpöteltiin superherkkua kanasalaattia.

Täysin toisistamme tietämättöminä olimme melkein kaikki ostaneet lahjoja apinateemalla. Vinkkinä muuten; kamu osti Matkalla lapsien kanssa-matkakirjan tulevalle äidille ja kovin oli mieluinen lahja.

Yllätys!

Keskiviikkona ennen helatorstaita suunnattiin kamujeni kanssa kohti Tamperetta ystäväni synttäreille. Teemana oli cocktailjuhlat ja toiveena very stylish pukeutuminen. Huomattiin myös ettemme ehtineet viime vuonna juhlistaa ensitapaamistamme kymmenen vuotta sitten. Joten juhlistetaan sitten yhdennettätoista vuotta. Me siskon kanssa satuttiin ihanien poikien kanssa samalle rippileirille 15-vuotiaina ja ystävyys on säilynyt siitä asti. Mukaan on tullut uusia ihania ihmisiä ja Matinhan tapasin poikien ansiosta.

Päästiin Tampereelle ja iskettiin cocktailherkkujen kumppiin. Ollan isäntä ja emäntä olivat loihtineet ihania pikkupaloja tarjottavaksi, maistoin ekaa kertaa cake-popsejakin.

Sitten ilmoitettiinkin illan yllätysohjelma. Ystäväni menisivät vielä samana iltana naimisiin Finlaysonin kirkossa, Hääyö-tapahtumassa.

Oma kamerani oli edellisellä visiitillä jäänyt siskon luokse mutta alla-olevat kuvat ovat Hannu Jukolan käsialaa, hän toimi seurakunnan puolesta kuvaajana.

 Aivan mahtava fiilis, ihanat häät ja kyyneleitä onnellisen ja ihanan parin rakkaudelle.

Ja kaikki olivat tietysti illan alkuperäisen teeman mukaisesti valmiiksi jo hienosti pukeutuneina!

Sunnuntaina tanssittiin häävalssia kun tuore hääpari osallistui tanssikilpailuihin. Oli mahtavaa päästä katsomaan heidän ja muiden tanssia, en ole koskaan tanssikilpailuja ollut katsomassa livenä.